Ryhmädynaamiikasta ja dynaamisesta ryhmästä

Vapaaehtoisvoimin järjestettävässä tapahtumassa työporukan motivaation täytyy perustua jollekin muulle kuin tilipäivänä häämöttävälle rahalliselle palkkiolle. AFF onnistui vakuuttamaan jo rekrytointi-ilmoituksessaan siitä, että leffafestarin ytimessä olisi antoisaa toimia.


Paitsi mukava yhdessä tekeminen,  AFFissa kiinnosti uudenlainen  työkokemus kulttuurialalta. Monissa työharjoittelu tms. paikoissa palkattomat työntekijät saavat lähinnä käyttää paperisilppuria tai pestä vessaa, mutta AFFissa valtaa ja vastuuta oli tarjolla jokaiselle motivoituneelle työntekijälle! Tuntuikin että Artovan kaltaisessa organisaatiossa osattiin arvostaa hyvinkin erilaisista taustoista tulevien henkilöiden ajatuksia ja taitoja. Tekijöiden erilaisuus oli rikkaus, monipuolisen ja kokonaisvaltaisen festivaalielämyksen järjestämiseksi tarvitaan monenlaista osaamista ja näkemystä. Järjestäjien joukon on vain hyvä olla yhtä kirjava kuin tavoiteltava yleisökin. Jokaisen työpanos kertoi enemmän kuin  CV.
Sanonta ”työ tekijäänsä opettaa” päti myös AFFissa. Uusia asioita tuli paikoin eteen jopa uuvuttavan paljon, ja koska aikaa oli vain kuukausi, kaiken ääreen ei ehtinyt jäädä ihmettelemään. Tunsin itseni paikoin varsin uusavuttomaksi AMK-taustaisten kollegoideni joukossa, heillä kun oli runsaasti kokemusta projektiluontoisesta työskentelystä sekä tiimityöstä yleensä. Opin paljon uutta niin toiminnasta kulttuuriorganisaatiossa, työsuunnitelmien laatimisesta kuin erilaisten tietokoneohjemien käyttämisestäkin. Selkeät verkkomateriaalit ja muistiinpanot aiemmilta vuosilta auttoivat työhön perehtymisessä ja tapahtuman luonteen sisäistämisessä.
Aiemmin hieman vierastamani hektinen työtahti, deadlinet ja selkeä päämäärä toivatkin yllättäen työhön mielekkyyttä. Olen pitänyt itseäni aina melko itsenäisenä työskentelijänä, mutta nyt tiimissä toimiminen tuntui luontevalta ja mukavalta, jopa ehdolta koko työskentelylle. Yksin puurtaminen olisi ollut varsin turhauttavaa, mihinkään johtamatonta ja aivan liian kuormittavaa.
AFFin työntekijät perehdyttivät toimeen  hyvin kaiken kiireen keskellä, ja erityisen hienoa oli tehtävien räätälöiminen hieman jokaisen mahdollisia opintoja/suuntautumista työelämään silmällä pitäen. Ilmapiiri oli avoin ja mieleen jääneitä epäkohtia ja onnistumisia puitiin intensiivisesti palavereissa, jossa jokaisen työntekijän ääni tuli hyvin kuuluviin. Kysyä sai ja kysyttävää olikin luonnollisesti paljon. Yhteisöllisessä työskentelyssä erilaiset tavat tehdä ja toimia tulivat tutuksi ja hioutuivat yhteen, joskaan törmäyksiltä on tietenkin mahdotonta täysin välttyä. Säännölliset tapaamiset auttoivat ryhmäytymisessä. Jokainen sai itse määritellä sitoutumisensa tason , työpanoksensa määrän ja toimijuutensa prosessin eri vaiheissa ja osa-alueissa. Vapaaehtoistyössä tärkeää on tunne siitä, että tehtävään on rekrytoitu juuri minut omine ominaisuuksineni, ei vain jotain tyyppiä.

Noora



This entry was posted in Artova Film Festival AFF, Motivaatio / Motivation, Omaehtoisuus / Itseohjautuvuus / Initiative / Self-direction, Ryhmän dynamiikka / Group dynamics, Sitoutuminen / Commitment, Työntekijät / Employees, Uncategorized and tagged . Bookmark the permalink.

Kommentoi, skriv en ny kommentar, Comment here: